Mistäköhän johtuu, että esiintymiskammo on yleistä juuri meidän jurojen suomalaisten keskuudessa?:)
Hyvät näyttelijätkin sanovat, että pieni jännitys ennen esiintymistä takaa hyvän suorituksen; jos perhoset eivät lepata vatsassa, ei esiintymisvalmius ole parhaimmillaan. Kun esiintymistä jännittää hieman, sydän työntää verta tavanomaista enemmän liikkeelle ja siten happea ja punasoluja kulkeutuu paremmin aivoihin, ja valppaus ja valmius esiintyä on hyvä. Jos sinua siis jännittää esiintyminen - älä huoli, se on normaalia!
Minua jännitti vielä yläasteellakin ehkä vähän liikaa esiintyminen. Kiitokset siitä voisin osoittaa vihamieliselle luokallemme, ujolle luonteelleni ja myöhäiselle äänenmurrokselle. Onnistumisen halu oli suuri, mutta epäonnistumisen pelko sitäkin suurempi. Esiintyessäni käteni tärisivät, ääneni katosi, silloin harvoin kun paperin yli katsoin näin vain vihamielisiä katseita, jotka odottivat epäonnistumista. Vai odottivatko sittenkään?
Nykyään nautin esiintymisestä, ja niin nautin lukiossakin. Yhtäkkiä vain tajusin, ettei esiintymisessä ole mitään pelättävää. Ei yleisö odota esiintyjän epäonnistumista, vaan katsojat ja kuuntelijat toivovat hänen onnistuvan. Ala-asteella puberteettiä läpikäyvät varhaisteinit voivat vielä olla lapsellisia ja toivoa esiintyjän epäonnistumista, mutta harvemmin sitä myöhemmissä opinahjoissa/tilaisuuksissa.
Seuraavaksi listailen jotain itseni hyväksi havaitsemiani niksejä esiintymiseen.
1. Tutkimusten mukaan keskustelusta noin 70% on sanatonta vartalonkieltä, ja loput ~30% sanallista. Esiintyjän on hyvä muistaa tämä, ettei performanssista tule vain tylsää ja monotonista paperista lukua. Edellisenä iltana, tai ehkä jo sitä aiemmin, on hyvä käydä esitys läpi ja miettiä valmiiksi, missä kohdissa ja miten on hyvä painottaa esitystä esimerkiksi käsien eleillä. Liian monesta esityksestä uupuu vartalon elekieli täysin.
2. Kuten jo aiemmin kirjoitin, yleisö haluaa esiintyjän onnistuvan, vaikka kaikki eivät sitä päällepäin näytäkään. Jokainen meistä varmasti tietää, kuinka kiusallista on seurata esitystä, jossa esiintyjä jännittää liikaa tai epäonnistuu. On tärkeää muistaa, että sympatiat ovat aina esiintyjän puolella! Etsi yleisön joukosta joku/jotkut, jotka seuraavat esitystäsi hymyillen, ja esitä esityksesi heille jos tuntuu epävarmalta. Jos katsekontaktin pitäminen tuntuu vaikealta, voit myös valita yleisöstä jonkun, joka ei katso sinua silmiin ja puhua hänelle. Katseen nostaminen yleisön joukkoon on ensiarvoisen tärkeää, muuten esityksestä jää puuttumaan olennainen osa. Kannattaakin opetella esitys niin hyvin, että voi nostaa katseen yleisöä kohti muulloinkin kuin joka kappaleen viimeisessä sanassa. Muista kuitenkin, ettet katso koko aikaa samaa henkilöä yleisöstä, sillä hänelle tulee silloin todella kiusallinen olo.
Ihannetilanne on se, kun voit puhua kenelle tahansa, ja katsoa kaikkia yleisöstä silmiin puhuessasi.
3. Jos tuntuu, että kädet ja samalla muistiinpanot tärisevät liikaa, on hyvä ottaa muistiinpanojen alle vaikka joku painava kansio tai kirja, jolloin painava kappale muistiinpanojen alla peittää käsien tärisevyyden. Painavasta kappaleesta muistiinpanojen alla on myös hyvä pitää käsillä kiinni, jos esiintyvällä henkilöllä on jonkin sortin fiksaatio käsistäänsä, eikä tiedä mitä niillä tekisi. Painavan kappaleen alla kädet pysyvät kiltisti, eivätkä lähde jännityksen takia seikkailemaan mihinkään paljastamaan jännitystä.
4. Muista, että meitä kaikkia jännittää esiintyminen, ja jännitys on vain terve ja hyvä merkki. On myös hyvä tietää, että jännityksen oireet kuten käsien tärinä, äänen katoaminen, "pakkoliikkeet", näkyvät todella vähän yleisölle. Rankasta esiintymisjännityksestä kärsivälle henkilölle nämä oireet tuntuvat ylitsepääsemättömältä, vaikka yleisö niitä tuskin edes huomaa. Älä tee kärpäsestä härkästä.
5. Tämä on itsestäänselvyys, mutta etsi huolellisesti tietoa esityksen aiheesta ja tee niin hyvä esitelmä kuin osaat, tällöin sen esittäminen on helpompaa kun tiedät, ettei se ole ns. "juosten kustu", niin kuin kouluesitelmät usein tuppaavat olemaan. Huolellinen valmistautuminen on avain onneen - jos jättää valmistautumatta voi olla varma, että esitys voisi mennä paremminkin.[/list]
Eiköhän näillä avuilla pääse jo hyvinkin alkuun. Vaikken alan asiantuntija olekaan, ainakin itselläni nämä neuvot auttoivat paljon ja olen näitä eteenpäin monelle jakanut. Nykyään en enää jännitä esiintymistä niin paljoa kuin ennen, ja suorastaan nautin päästessäni esiintymään. En tosin rakasta omaa ääntäni, eikä minulla ei ole pakonomaista tarvetta olla koko aikaa äänessä.
Jos saatte valita vapaasti esitelmänne aiheen, tässä on yksi hyvä. Luultavasti tämä on vielä paljon hyödyllisempikin kuin lempiartistinne elämänkerta, joskaan en voi siitä olla varma. Niin kuin intissä olen kuullut sanottavan, jotkut tykkää äidistä, jotkut tyttärestä ja jotkut sairaat jopa pojista. Eikä tarvitse minua hirttää tuosta :) Muistakaa myös, että hyvä esiintyjä on hyvä kuuntelija. On aina korrektia kannustaa esiintyjää pikkuhymyllä.
Suomalainen, espanjalainen ja italialainen kohtasivat lomamatkallaan Afrikassa tolkuttoman isokokoisen norsun. Heille kaikille juolahti samalla sekunnilla mieleensä kysymys. Espanjalaista arvelutti paljonkohan norsu maksaisi, kun taas italialaista olisi kiinnostanut tietää kuinka paljon sen ruokkiminen kustantaa päivässä. Suomalainen olisi taas halunnut tietää mitä norsu ajatteli hänestä. Mitä se kertookaan meistä?
