Kirjoittaja Aihe: Asuminen ja muuttaminen  (Luettu 11870 kertaa)

0 vuotislaista ja 1 Ankeuttaja kyttää tätä aihetta.

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #50 : Elokuu 23, 2009, 22:10:30 »
Viime vuoden huhtikuulta on näköjään edellinen viestini kakkossivulla, ja siinä puhun muuttavani syksyllä Tampereelle.
Noh, nyt vuosi myöhemmin tuosta ajankohdasta koulukin on vaihtunut (tosin uusikin on Tampereella) ja muuttaminen on vihdoinkin käsillä. :) Tampereelle en muuta, vaan Ylöjärvelle (eli tavallaan muutan saman kaupungin sisällä, paitsi välimatkaa on 30 km), josta kulkee todella usein busseja aivan kämppäni vierestä koulun viereen ja matkaa tulee 10-12 km.

Yksiö tuo on ja kooltaan 31 neliötä, eli ei mikään valtaisa, mutta sopiva minulle ja hamstereilleni. :) Kolmikerroksisen talon ylimmässä kerroksessa tuo, eli tulee olemaan ihan kiva raahata romuja rappusissa...
Kämpän löysin netistä Vuokraoven kautta; olin siellä selailemassa pari viikkoa sitten asuntoja, ja satuin tuon bongaamaan. Soiteltiin heti sinne yhtiöön, mutta piti kumminkin täytellä hakemukset ennen mitään. Sain tietää, että pari muutakin on tuohon hakenut, joten en jaksanut uskoa saavani tuota, mutta tulipahan eräänä iltapäivänä soitto, että voin mennä kirjoittelemaan sopimuksia. :)

Tuosta ei ole sen pidempi matka koululle kuin Tampereeltakaan ja palveluita löytyy vaikka mitä, mutta vuokrataso on hieman halvempi eikä näköjään yksiön saaminen ole yhtä kiven takana kuin Mansesterista. Tosin tuo oli kuitenkin todellinen onnenpotku, ei voi muuta sanoa... Ja on se helpompi senkin puolesta, että asuinkunta pysyy kuitenkin samana.
Tällä kertaa ei tarvitse vaihtaa koulua tms. kuten aiemmilla parilla muuttokerralla, mutta toisaalta taas tämä muutto on aivan erilainen, kun tosiaan lähden omilleni.

Tuossa varmaan tulee vietettyä ainakin nämä kolme opiskeluvuotta, luultavasti vähän pidempäänkin. Ei todellakaan ole tiedossakaan yhtään mitään mahdollisia yhteenmuuttamisia kenenkään kanssa tms. Tuskin tulee olemaankaan.

Olen aivan tajuttoman onnellinen, että pääsen vihdoinkin pois täältä... Kahdeksan vuotta kärsimystä takanapäin. Tuntuu uskomattomalta, että olen tosiaan pääsemässä pois.
Äiti on aivan intona pakkaamassa suurin piirtein tavaroitani; toi juuri tänään pinon laatikoita. On se sitten niin, että sen ainoan kerran kun äidillä on kiinnostusta minun asioitani kohtaan, kyseessä sattuu olemaan minun muuttaminen pois kotoa. Johan äiti sitä on toivonut ja uhkaillut menneinä vuosina potkia pihalle... Riemu on vähän molemminpuolinen.
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Xanie

  • hymyilevä huomispäivä
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • *reps*
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #51 : Elokuu 24, 2009, 10:56:52 »
Khih. Muutin tähän nykyiseen asuntooni heinäkuun alusta, eli vajaan kaksi kuukautta asunut tässä. :) Alunperin minun piti muuttaa pois kotoa jo vuosi sitten, mutta opiskelupaikkaa ei irronnut ja sitten se muuttaminen "vähän jäi". *hups* Nyt sitten tänä vuonnakin kävi niin, että opiskelupaikkaa ei tullut ja aloin miettiä varavaihtoehtoja ja keksiä, mitä tekisin vielä toisen välivuoden ajan kun ensimmäinenkin oli niin vaikea ja ärsyttävä ja henkisesti aika raskas monellakin tapaa. Päätin sitten, että muuttaisin Tampereelle ja koittaisin löytää töitä. Töiden löytäminen nykyään ei ole mitään kovin helppoa enkä oikein meinannut uskaltaa muuttaa ennen kuin saan jotain töitä, sillä pelkäsin aika paljon sitä, että en pysty maksamaan vuokraa yms. Noh, eräänä aamuna äiti sitten tuli herättämään minut ja ilmoitti siinä aika suoraan, että "sulla olis nyt viikko aikaa löytää kämppä itelles." Että näin. Oli siinä sitten tosi kiva herätys, kun olin kerinnyt nukkua vain pari tuntia edellisenä yönä.

Noh, se oli sunnuntai-päivä ja seuraavan viikon sunnuntaina löysin vihdoin kämpän, eli se viikko siinä meni. Ja pari viikkoa siitä pääsin jo muuttamaan tänne. :) Vaikka äiti tavallaan potki minut pihalle, niin silti meillä on hyvät välit ja kaikkea :) Ei sillä, halusin kyllä itsekin muuttaa omaan kotiin, kun kotona asumisen alkoi jo maistua puulta. Tai jos halusin mennä johonkin, niin piti silti äidille ilmoittaa, jos en tulekaan yöksi kotiin (ettei tämä hermostu ja soita poliisia tjsp :D) tai jos meille oli tulossas kavereita, niin piti siitäkin etukäteen kertoa ja varmistaa, että ei haittaa (ts ei ole mitään menoa tai mitään, mikä haittaisi). Tai kauheasti ei omaa rauhaa ollut kun veljet ja äiti ja isäpuoli ja pari kissaakin kotona säätivät ja isällä sitten isä ja veljet ja muuta kivaa. Eli kaipasin jo aika paljon sitä omaa rauhaa ja sitä, että saan itse päättää, mitä syön ja milloin, vai syönkö ollenkaan.

Noh, kämpältäni kävelee sellaisen 45-50 minuuttia keskustaan, riippuen vähän, mitä kautta menee ja minnepäin keskustaa on suuntaamassa. Eli kävelymatkan päässä keskustasta asun :) Ja tykkään kämpästäni ihan valtavasti ja ne ihmiset, jotka tätä vuokraavat, ovat todella mukavia. Ainakin sen perusteella, mitä heitä (sellainen vanhempi pariskunta) näki silloin joskus kun vuokra-asioista puhuttiin :D

Töistä ei vielä muuttaessani ollut mitään käsitystä, mutta kyllä niitäkin sitten löytyi. Olin hakenut ihan vain ajankuluksi ärrälle töihin, sillä heillä ei ollut tarjota mitään tampereen seudulla ja en uskonut, että sieltä mitän irtoaisi. Lähinnä ajattelin, että syksyllä saattaisi mahdollisesti ilmestyä jotain, kun porukka alkaa katoamaan opiskelemaan yms. Noh, eräänä maanantaina sain sieltä puhelun, jossa kutsuttiin haastatteluun kun minulla oli kokemusta asiakaspalvelusta, mitä he vaativat. Keskiviikkona menin haastatteluun, joka sujui mielestäni tosi hyvin ja jo perjantaina he ilmoittivat, että ottavat minut töihin :) Seuraavana maanantaina minulla oli sitten edessä ensimmäinen harjoittelupäivä. En siis saanut sieltä mitään vakituista vielä, mutta pääsin sairaslomasijaiseksi ja sitten netistä pystyy katsomaan vapaita työaikoja ja soittaa vaan pääkonttorille, mitä haluaa, eli periaatteessa työn määrä on omasta aktiivsuudesta kiinni. Noh, kesken harjoitteluaikani vielä, he soittivat ja kysyivät, olenko kiinnostunut vakituisemmasta työstä ja tottakai olin! Muutaman päivän päästä siitä he ilmoittivat, että yksi äitiysloman sijaisuus olisi tarjolla. Eli nyt minulla on töitä ainakin maaliskuun loppuun asti suht vakituisesti :) Olen ihan tyytyväinen tilanteeseen :)

Hmm, tuo työ meni ehkä vähän aiheen ulkopuolelle, mutta vain vähän :D

Muuttaminen itsessään oli minulle aika nopea, kun tosiaan tuli nopea lähtö kotoa ja jo ennen asunnon löytymistä äiti oli raahannut kotiin minulle monta pahvilaatikkoa, johon piti pakata kamat ja niin siinä sitten kävi, että kamat oli jo suurin osa pahvilaatikoissa ennen kuin minulla oli edes mitään käsitystä, että minnepäin tamperetta tulen muuttamaan.

Tykkään asua tässä tosi paljon :) Ja tahtoisin asua tässä vielä monta vuotta, koska tämä on niin loistavalla paikalla imo ja tosi kiva ja rauhallisella alueella. Tässä on nyt vain se pieni mutta, että poikaystäväni on jo(!) puhunut yhteenmuutosta, joka lähes väkisin on edessä suhteellisen pian. Hän asuu oulussa ja minä tampereella, tosin nyt hän on armeijassa. Hän ehdotti mm, että minä muuttaisin hänen luokseen ouluun, kunhan hän vain pääee armeijasta, johon totesin, että mulla on työ täällä, enkä oikein viitsisi noin vain jättää sitä. Seuraava ehdotus oli, että tammikuussa voitaisiin sitten yhdessä etsiä tampereella joku kiva asunto meille. Minä en kuitenkaan ole vielä valmis muuttamaan yhteen hänen kanssaan, sillä emme ole seurustelleet kuin vasta kesäkuusta asti. Yksi vaihtoehto myös on, että hän muuttaisi jonnekinpäin tamperetta ja meillä olisi kaksi asuntoa täällä. Noin periaatteessa se olisi jtoenkin turhaa, enkä edes tiedä vielä mitään opiskelupaikasta, että missä tulen opiskelemaan vuoden päästä. Mutta vielä en ole valmis muuttamaan yhteen. Ehkä sitten, jos saan opiskelupaikan oulusta tai täältä (koska oikein muualle en nyt ole jostain tietyistä syistä hakemassa ;) ). Toisaalta kaksin asuminen olisi kätevintä ja halvinta ja yksinkertaisinta kaikilla tavoin, mutta ajatus siitä tuntuu tosi pelottavalta. :D  No joo, onneksi ei tarvitse sitä päättää ihan vielä :) Sitä ehtii murehtia sitten myöhemminkin :) Toisaalta kun asuu näinkin kaukana toisesta, niin tulee väkisinkin muutettua yhteen aikaisemmin, kuin muuten tulisi..

Tällä hetkellä olen vain tosi iloinen asunnostani ja tyytyväinen tähän^^ Vielä kun saisi aikaiseksi purkaa nuo loput laatikot :D Olen vähän laiska niitten suhteen :D

~Xanie
Kun ystäväsi katselevat sinua hyppäämässä laskuvarjolla joka ei aukea, voisi olla hauska temppu, jos esittäisit vaikkapa uintiliikkeitä.
Avasta kiitos Seatearille!
Tee päivän hyvä työ: www.freerice.com

Poissa Seireeni

  • Kielipoliisi
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • 17 seconds is all you need
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #52 : Elokuu 27, 2009, 13:25:47 »
Noh, eräänä aamuna äiti sitten tuli herättämään minut ja ilmoitti siinä aika suoraan, että "sulla olis nyt viikko aikaa löytää kämppä itelles." Että näin.

Whaaaat...?? Hyvä että suhtaudut asiaan noin rauhallisesti, mutta minusta tuo on aika järkyttävää. Siis se että ajetaan pois kotoa, vaikkei olisi vielä edes pakko muuttaa. En tiedä Tampereen vuokrista, mutta en usko että ne kovin kauheasti eroavat pk-seudun hinnoista (jotka btw ovat aivan pöyristyttävät nykyään, kuinka paljon niissä oikein on ilmaa?!) ja kun soppaan vielä heitetään lama ja huono työllistymistilanne, oli äitisi teko minusta aika vastuuton. :/ No, ei siitä tapauksesta sen enempää. Olen kyllä muutenkin lueskellut suhteellisen tyrmistyneenä tämän ketjun viestejä - Xanien äiti ei näköjään ole ainoa laatuaan. Takerrun tähän siksi etten oikein ymmärrä tuollaista meininkiä. Onhan se eri juttu tietysti silloin jos on iso liuta sisaruksia kotona tai huonot välit vanhempiin, mutta kyllä kodin pitäisi olla turvapaikka, jonne voi palata kun maailma ja elämä potkii päähän. Itse kun olen yksinhuoltajaäidin tytär ja meillä on ollut aikalailla Gilmore Girls -meininki niin ei vain jotenkin mahdu päähän tuo kotoa hätistely :)

Kolmen välivuoden jälkeen sain vihdoin kauan halajamani opiskelupaikan, ja nyt olen viimeinkin muuttamassa. Kävi niin onnekkaasti, että yhden lähistöllä asuvan kaverini/tuttuni kämppis on muuttamassa pois, joten pääsen muuttamaan hänen tilalleen. Kämppä (tai oikeammin asunto, sen verran sillä on kokoa) on todellinen helmi - kaksi makuuhuonetta, tilava olohuone, keittiö ja parveke, sijainti aivan juna-aseman ja kirjaston kupeessa. Voiko tämän paremmin käydä! Minulla ei ainakaan ole mitään kiirettä tuosta kaunokaisesta pois eikä toivottavasti ole kämppiksellänikään, hän kun on ehtinyt asustella tuossa vasta vuoden. Päätöksen tehtyäni (parin huonosti nukutun yön jälkeen) piti parit itkut tirauttaa, mutta nyt tuntuu suorastaan mahtavalta! Uudessa kodissa minulla on kuitenkin oma huone ja oma rauha (jota ei äitini kanssa sataprosenttisesti ollut), sijainti on aivan loistava ja vuokra kohtuullinen. Vähän hirvittää, miten se itsenäinen elo lähtee sujumaan - en oikein osaa laittaa ruokaa, aloitan opiskelun ja nyt pitää tarkkailla rahankäyttöä vähän tarkemmin - mutta kukaan ei ole seppä syntyessään ja olen varma, että alkukankeuksien jälkeen lähtee arki rullaamaan ihan mukavasti. :) Pakkohan sitä olisi jossain vaiheessa ollut lähteä muutenkin, joten miksei siis nyt, kun kaikki loksahti kohdalleen. Ihanaa. Parastahan koko hommassa on tietenkin se, että pääsee pitämään isot tuparit. ;)

Tykkään asua tässä tosi paljon :) Ja tahtoisin asua tässä vielä monta vuotta, koska tämä on niin loistavalla paikalla imo ja tosi kiva ja rauhallisella alueella. Tässä on nyt vain se pieni mutta, että poikaystäväni on jo(!) puhunut yhteenmuutosta, joka lähes väkisin on edessä suhteellisen pian. -- Toisaalta kun asuu näinkin kaukana toisesta, niin tulee väkisinkin muutettua yhteen aikaisemmin, kuin muuten tulisi..

:/ Sori, mutta tuossa on mielestäni vähän liian monta väkisin-sanaa samassa kappaleessa, että ei olisi pientä pakotuksen makua. Ei kai poikaystäväsi vain painosta sinua? Voin vain kuvitella, miten rasittavaa on olla kaukosuhteessa, mutta kenenkään ei pitäisi tehdä väkisin yhtään mitään, kun on kyse noin isoista asioista elämässä. Ei sinun ole pakko muuttaa yhtään mihinkään, jos et halua. Mikään muu ei ole pakko kuin kuolema :P Ja muutenkin, jos olet vasta muuttanut omillesi ja saanut työpaikankin, niin ei tunnu kovin kivalta jos repäistään irti ennen kuin on ehtinyt edes kunnolla juurtua. Tätä en sano pelkästään sinulle vaan ihan yleisestikin, että minusta seurustelevat parit muuttavat nykyään yhteen ihan liian lyhyen seurustelun jälkeen. Mutta sinun päätöksesihän se on, eipä siinä mitään. Kunhan se päätös suuntaan tai toiseen on tosiaan lähtöisin sinusta itsestäsi eikä jonkun muun painostuksesta/aivopesusta.

Mutta vielä en ole valmis muuttamaan yhteen.

Noniin. Sano se poikaystävällesi myös, kyllä hän ymmärtää :) Ja jos ei ymmärrä, niin eipä ole kovin kummoinen jolppi sitten. Yksinkertaista, rakas Watson.
Ja naamiaiset satumaan, ne on lopuillaan
Niin seireeni vei kuninkaan

Poissa Xanie

  • hymyilevä huomispäivä
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • *reps*
  • Tupa: Rohkelikko
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #53 : Elokuu 27, 2009, 16:43:39 »
Noh, eräänä aamuna äiti sitten tuli herättämään minut ja ilmoitti siinä aika suoraan, että "sulla olis nyt viikko aikaa löytää kämppä itelles." Että näin.

Whaaaat...?? Hyvä että suhtaudut asiaan noin rauhallisesti, mutta minusta tuo on aika järkyttävää. Siis se että ajetaan pois kotoa, vaikkei olisi vielä edes pakko muuttaa. En tiedä Tampereen vuokrista, mutta en usko että ne kovin kauheasti eroavat pk-seudun hinnoista (jotka btw ovat aivan pöyristyttävät nykyään, kuinka paljon niissä oikein on ilmaa?!) ja kun soppaan vielä heitetään lama ja huono työllistymistilanne, oli äitisi teko minusta aika vastuuton. :/

No siis, taustalla oli aika montakin asiaa ja kotona asumiseni hiersi vähän kaikkia (myös minua :>). Ja jos ihan totta puhutaan, niin jos äiti ei olisi ns "heittänyt pihalle", niin varmaan vieläkin asuisin kotona. Sen verran saamton kun olen joskus :D Meillä on kuitenkin äidin kanssa tosi hyvät välit ja kotiin olen aina tervetullut, kun siltä tuntuu :)

Tykkään asua tässä tosi paljon :) Ja tahtoisin asua tässä vielä monta vuotta, koska tämä on niin loistavalla paikalla imo ja tosi kiva ja rauhallisella alueella. Tässä on nyt vain se pieni mutta, että poikaystäväni on jo(!) puhunut yhteenmuutosta, joka lähes väkisin on edessä suhteellisen pian. -- Toisaalta kun asuu näinkin kaukana toisesta, niin tulee väkisinkin muutettua yhteen aikaisemmin, kuin muuten tulisi..
:/ Sori, mutta tuossa on mielestäni vähän liian monta väkisin-sanaa samassa kappaleessa, että ei olisi pientä pakotuksen makua. Ei kai poikaystäväsi vain painosta sinua? Voin vain kuvitella, miten rasittavaa on olla kaukosuhteessa, mutta kenenkään ei pitäisi tehdä väkisin yhtään mitään, kun on kyse noin isoista asioista elämässä. Ei sinun ole pakko muuttaa yhtään mihinkään, jos et halua. Mikään muu ei ole pakko kuin kuolema :P Ja muutenkin, jos olet vasta muuttanut omillesi ja saanut työpaikankin, niin ei tunnu kovin kivalta jos repäistään irti ennen kuin on ehtinyt edes kunnolla juurtua. Tätä en sano pelkästään sinulle vaan ihan yleisestikin, että minusta seurustelevat parit muuttavat nykyään yhteen ihan liian lyhyen seurustelun jälkeen. Mutta sinun päätöksesihän se on, eipä siinä mitään. Kunhan se päätös suuntaan tai toiseen on tosiaan lähtöisin sinusta itsestäsi eikä jonkun muun painostuksesta/aivopesusta.

Ollaan keskuteltu asiasta mielestäni aika paljon suhteessa siihen, kuinka epäajankohtainen asia on ja kuinka vähän aikaa ollaan vasta seurusteltu. Molemmat tiedetään kyllä, missä mennään, ollaan vain pikkuisen eri mieltä jostain asioista ;) En koe, että minua painostettaisiin (ainakaan kauheasti :P), koska olen sanonut niin tässä kuin monessa muussakin asiassa, etten ole läheskään valmis vielä. Poikaystäväni kyllä ymmärtää ja koittaa parhaansa mukaan kunnioittaa päätöksiäni, vaikka onkin erimieltä :)

En edes ajatellut tuota väkisin-sanan käyttöä tuolla välissä noin paljon, se vain tuli sinne jostain :D Sinällään olen kanssasi samaa mieltä, että seurustelevat parit muuttavat nykyään hieman liian helposti yhteen ja menevät usein jopa kihloihinkin kauhean aikaisin. Tavallaan kuitenkin näen yhteenmuuttamisen tässä meidän tapauksessa tietyllä tapaa järkevimpänä ja taloudellisimpana vaihtoehtona - kunhan ei liian pian. Mitään muuttorumbaa en kyllä ajatellut aloittaa taas näin pian sen jälkeen, kun olen tänne muuttanut. Katsoo sitten ensi vuonna, kun ehkämahdollisesti pääsee opiskelemaan johonkin. Tässä on nyt niin moni asia avoinna. Joka tapauksessa todennäköisesti joko minä muutan samaan kaupunkiin missä poikaystäväni asuu, hän tänne tai sitten molemmat jonnekin täysin uuteen kaupunkiin. Vuoden päästä voin olla jo valmis muuttamaan yhteen, ei sitä koskaan tiedä (oletuksenahan tässä on, että ollaan yhdessä vielä silloin :P). Mutta tosiaan, tässä on nyt niin moni asia avoinna, että vielä ei osaa sanoa yhtään mitään mistään :)

Kun ystäväsi katselevat sinua hyppäämässä laskuvarjolla joka ei aukea, voisi olla hauska temppu, jos esittäisit vaikkapa uintiliikkeitä.
Avasta kiitos Seatearille!
Tee päivän hyvä työ: www.freerice.com

Poissa Nymphae

  • Taikajuomien valmistuksen ja yrttitiedon opiskelija
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: HollyShadow146
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #54 : Elokuu 27, 2009, 21:02:23 »
Minä olen muuttanut elämässäni vain kerran - yksivuotiaana. Helsingissä olen asunut koko ikäni. Monet opiskelukaverini ovat jo muuttaneet kotoa (eivät kuitenkaan kaikki), mutta itse en kyllä aio pitää kiirettä. Vanhempien luona asumisessa on kuitenkin se etu, että se tulee paljon halvemmaksi kuin vuokralla asuminen ja tulen muutenkin hyvin toimeen kotiväen kanssa. Soluasunnoissa vuokrat tietysti ovat matalammat, mutta niissä on se ikävä puoli, ettei voi tietää etukäteen, millaisia asuinkumppaneita saa. Esimerkiksi teologiaa opiskeleva ystäväni joutui vaihtamaan noin vuosi sitten asuntoa, koskei viihtynyt ensimmäisessä asunnossa: muut asuinkumppanit pitivät viikonloppuisin meluisia bileitä eikä asunnossa ollut edes Internettiä, mikä häiritisi hänen opiskeluaan.

Myös kokopäiväinen opiskelu on paljon helpompaa, kun ei ole työssäkäyntipakkoa vuokrakulujen takia, ja kulkuyhteydet kotoani ovat hyvät. Oma äitini muutti lapsuudenkodistaan vasta kolmekymmppisenä, joten mikäs tässä kiire (sellaiset kahdeksisen vuotta aikaa... ; ) )?

Täytyy myöntää, että minustakin tuo Xanien ja näköjään joidenkin muiden vanhempien asenne on aika järkyttävä. Oma äitini on ainakin aivan toisenlainen. Hän haluaa, etten otan turhia riskejä (mm. opintolainat), ja pärjään varmasti omillani. Mielestäni monet muuttavat Suomessa kotoa nykyään hirveän nuorina.
"Malfoy is not having hallucinations", snarled Snape. "If your head was in Hogsmeade, so was the rest of you."  -AZ        ♥ 6.-13.6.2011
"Which leaves you and me, Ron!" said Tonks brightly, knocking over a mug-tree as she waved at him.  -DH

Poissa Giladra Carrion

  • Kuolonsyöjä
  • Valvojaoppilas
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: ShieldFang27063
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #55 : Elokuu 27, 2009, 22:02:06 »
En tiedä Tampereen vuokrista, mutta en usko että ne kovin kauheasti eroavat pk-seudun hinnoista (jotka btw ovat aivan pöyristyttävät nykyään, kuinka paljon niissä oikein on ilmaa?!)
Kyllä Tampereella on halvempaa kuin pk-seudulla, jossa kieltämättä on aivan tajuttomia hintoja asunnoilla. Tai siis kyllä Tampereeltakin löytyy törkykalliita lukaaleja, mutta keskimääräinen neliövuokra on about 8-10 euroa. Laskeskelin itselläni olevan 10,48 e/m2, mutta tuo on aivan keskustassa (ei tosin siis Treellä) ja suorien yhteyksien päässä Tampereelle.


Olen kyllä muutenkin lueskellut suhteellisen tyrmistyneenä tämän ketjun viestejä - Xanien äiti ei näköjään ole ainoa laatuaan. Takerrun tähän siksi etten oikein ymmärrä tuollaista meininkiä. Onhan se eri juttu tietysti silloin jos on iso liuta sisaruksia kotona tai huonot välit vanhempiin, mutta kyllä kodin pitäisi olla turvapaikka, jonne voi palata kun maailma ja elämä potkii päähän. Itse kun olen yksinhuoltajaäidin tytär ja meillä on ollut aikalailla Gilmore Girls -meininki niin ei vain jotenkin mahdu päähän tuo kotoa hätistely :)
Joo no.. minä en oikeastaan koskaan ole ollut tervetullut kotiin. On nytkin vähän ikävää, että vanhemmat ryhtyivät välittömästi saatuani asunnon suunnittelemaan, miten maalaavat huoneeni seinät ja sisustavat sen - vähän siepoo, kun 8 vuotta sitten päätin itse seinien värit, lattian jne. ja nyt ne hävitetään tuosta noin vain eikä minulle enää jää edes huonetta jäljelle, jonne palata tai jossa yöpyä kotona ollessa - vanhemmilla on siis jo nyt huone, mutta haluavat minun huoneeseeni. ::)
Minä taas en osaa kuvitella, että oikeassa maailmassa olisi mitään Gilmore Girlsien tapaista, mutta ehkä sitten oma kieroutunut kotitilanne aiheuttaa sen.


//muoks.

Tampereelta taitaa alimmillaan saada mukiinmenevän yksiön 275 euron kuukausivuokralla. VTS:llä on monessakin kohteessa 8-9 euroa neliövuokra, eli 50 neliön kämpälle tulisi hintaa 400-450 e. Tosin esim. YH:lta ilmoittivat heti, ettei heillä ole tarjota alle 340 e/kk asuntoja - Sato:lta, VTS:ltä, Tampereen Vuokra-asunnoilta jne. kyllä löytyi, mutta taitaa olla tajuttomat jonot noihin...
Ei välttämättä kannata Tampereelta asuntoa hankkia, vaan esim. Nokialta, Ylöjärveltä tai muusta Tampereen naapurikunnasta - asuntojen kysyntä ei ole aivan yhtä kiivasta ja vuokratkin ovat hivenen alhaisempia (tosin Ylöjärvellä tuntuu olevan pirun kallista), mutta yhteydet pelittävät silti.
« Viimeksi muokattu: Elokuu 29, 2009, 13:33:04 kirjoittanut Giladra Carrion »
“We've all been raised on television to believe that one day we'd all be millionaires, and movie gods, and rock stars.
But we won't. And we're slowly learning that fact. And we're very, very pissed off.”

Poissa Kate

  • Hänen korkeutensa
  • Reservi
  • *
  • Sukupuoli: Noita
    • Livejournal
    • Otteita elämästä lasikellon alla
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #56 : Elokuu 28, 2009, 01:39:06 »
Voin lisätä järkytystä toteamalla, että omilta vanhemmiltani tuli viestiä, että mitä tahansa tapahtuu, kotiin ei saa enää muuttaa ;) Heidän puheistaan sain kyllä sen käsityksen, että monissa perheissä on linjana, että kerran saa muuttaa kotiin takaisin (sen jälkeen, kun sieltä muuttanut pois), mutta sen jälkeen pitää (asuntoasioissa) pärjätä omillaan. Muutinkin vanhempien patistuksesta poikaystäväni kanssa yhteen kolmen viikon seurustelun jälkeen (olimme tosin tunteneet toisemme vajaat neljä vuotta, koska hän on/oli ex-kihlattuni ystävä), jotta pääsin pois heidän nurkistaan.

Mutta aika fakiiristi saa vetää, jos saa Tampereelta 50 neliöisen asunnon alle viidensadan euron, sillä vuokrahinnat paukkuvat koko ajan ylöspäin ja kysynnän ollessa reilusti tarjotantaa suurempi (ainakin pienten asuntojen kohdalla), on moni vuokranantaja nähnyt tässä tilaisuuden kiskoa tarvittaessa ihan reippaasti. Eikä riskiä ole, että asunto jää ilman asukasta, koska lähes varmaa on, että joku siihen muuttaa joka tapauksessa ja moni on joutunut joustamaan siitä, että 500 yksiöstä/pienestä kaksiosta on ehdottomilla kipurajoilla (Helsingin päässä vastaavat kipurajat taitavat olla siinä 700 euron kohdalla).
"Jos mielesi tekee joskus arvostella jotakuta, hän sanoi, - niin muista, etteivät kaikki ihmiset maailmassa ole olleet yhtä edullisessa asemassa kuin sinä."

F. Scott Fitzgerard: Kultahattu

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #57 : Joulukuu 12, 2009, 10:01:20 »
Ei, minä en ole koskaan elämäni aikana muuttanut paikasta A paikkaan B. Onneksi, sillä olen mieltänyt tämän paikan omaksi kodiksi, osaksi minua. Muuttamisella olisin joutunut jättämään taakse kaikki rakkaat asiat, ystävät, naapurit, sukulaiset ja koulun, aloittamaan kaiken tyhjältä pöydältä. Tietenkinhän se avartaisi maailmankuvaa, mutta minulle tämä tilanne on hyvä näin.

Olen siis koko elämäni asunut maalla. Olen tottunut elämään jokseenkin "leveästi" (verrattuna vaikka johonkin kerrostalossa eläviin): oma iso piha, naapureista ei kuulu mitään mekkalaa. Katulamppujakaan ei ole, joten täällä saa olla rauhassa valoltakin. Se minua sitten huolestuttaa, kun joudun parin vuoden sisällä lähtemään opiskelemaan... Voin jo kuvitella sisimmässäni, että opiskelija-asunto, johon joudun, vaatii minulta aluksi aikamoista totuttelua. Olen tottunut myös asumaan hulinan ja vilinän keskellä, mutta opiskeluaikana haluaisin asua joko yksin tai kaksin jonkun kaverin kanssa.

No juu, tämä tästä aiheesta, ennen kuin ajatukseni muuttavat totaalisesti muualle :)
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Ooka

  • Siivet kantapäissä -liitelijä
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pilvilinnan kuningas
    • Tuliaavikko
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #58 : Helmikuu 26, 2015, 14:24:47 »
Opiskelija kämppä, ah <3

Eipä sillä, asun yksityisen henkilön vuokraamassa yksiössä joka on halpa, hyvä ja vielä hyvällä alueellakin. Mikäli asuisin paikkakunnalla vielä opintojeni jälkeenkin, voisin hyvin jäädä asuntoon asumaan. Mutta tiedän että muutto on edessä kun opinnot loppuvat, sillä tarkoitus on muuttaa kihlatun kanssa kaksioon tai jopa kolmioon ^^ Siitä tulee jännittävää ja pelottavaa, pelkään että meille tulee iso riita ja emme sitten haluakaan asua yhdessä... kompromissejä pitää molempien puolelta tehdä enkä halua ostaa asuntoa koska en halua jäädä poikaystävän opiskelu paikkakunnalle asumaan. Se on liian kaukana kummankin perheistä. Olen hyvin perhekeskeinen ja vaikka rakastankin poikaystävääni, haluan asua paikkakunnalla josta on hyvät ja nopeat kulkuyhteydet vanhempieni ja sisarusteni luo, sillä meillä on hyvin lämpimät välit.

Mutta joo se siitä tulevaisuudesta... muuttaminen on rankkaa mutta hauskaa! Olen muuttanut kaksi kertaa ja kummallakin kerralla sain heitettyä pois paljon sellaista tavaraa, jolla en tee mitään. Minulla on vähän paha tapa alkaa hamstrata kaikenlaista askartelu tavaraa sun muuta krääsää, millä en oikeasti tee mitään. Nämä on sitten hyvä ja helppo heittää pois samalla kun pakkaa tavaroita uuteen asuntoon.

Voin lisätä järkytystä toteamalla, että omilta vanhemmiltani tuli viestiä, että mitä tahansa tapahtuu, kotiin ei saa enää muuttaa ;) Heidän puheistaan sain kyllä sen käsityksen, että monissa perheissä on linjana, että kerran saa muuttaa kotiin takaisin (sen jälkeen, kun sieltä muuttanut pois), mutta sen jälkeen pitää (asuntoasioissa) pärjätä omillaan. Muutinkin vanhempien patistuksesta poikaystäväni kanssa yhteen kolmen viikon seurustelun jälkeen (olimme tosin tunteneet toisemme vajaat neljä vuotta, koska hän on/oli ex-kihlattuni ystävä), jotta pääsin pois heidän nurkistaan.

Tämä tosiaankin aiheuttaa järkytystä O.O
Minulle on vanhemmat sanoneet että kotiin saa aina tulla, siellä on aina paikka valmiina jos jotain sattuu... Olen aikuinen ihminen ja täysin itsenäinen, mutta tuntuu silti hyvältä tietää että jos ero tulee ja joudun asunnottomaksi voin mennä kotiin siksi aikaa että saan asiat kuntoon - koskaan kun ei tiedä mitä tapahtuu.

Ja jotenkin... no en tiedä, kullekin sopii oma tyylinsä mutta tuntuisi jotenkin... surulliselta jos omat vanhempani olisivat tieten tahtoen ajaneet minua pois kotoa. Siskoni asui kotona lukion jälkeen vielä vuoden verran ennen kuin muutti käytännössä naapuriin, ja isä oli siitä todella, no ei nyt vihainen mutta pettynyt ja kummissaan että miksi pitää muuttaa omilleen kun kuitenkin pysyy samalla paikkakunnalla. Ymmärsin siskoani täysin, sillä joskushan on poikasten lennettävä pesästä - toisin kuin kaverillani, jonka isoveljet asuvat vieläkin kotona ja käyvät isänsä firmalla töissä. En tiedä minkä ikäsiä ovat mutta aikaa sitten valmistuneet lukiosta yms. Onhan sekin toki outoa että aikuiset ihmiset asuvat vielä kotona ilman aikomustakaan lähteä yhtään mihinkään... no mikäs minä olen tuomitsemaan, kukin tavallaan! :D
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 26, 2015, 14:28:23 kirjoittanut Ooka »
Do the impossible, see the invisible.
ROW ROW FIGHT DA POWER!
Touch the untouchable, break the unbreakable.
ROW ROW FIGHT DA POWER!

Poissa Tenshinohana

  • Vuotislainen
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #59 : Toukokuu 07, 2015, 14:40:31 »
Oonpahan jonkin verran muuttanut elämässäni. Olen muuttanut Suomesta Sveitsiin (olin tosin silloin kaksi viikkoa vanha, joten ymmärrettävästi siitä en muista mitään... :'D), Sveitsistä Saksaan (silloin olin jo kuusi!), ja sieltä sitten Suomeen, kun olin yhdeksän. Sitten asuin samassa asunnossa melkeinpä kymmenen vuotta josta tänne Jyväskylään muutin opiskelemaan. (Ja sitten muutin jopa 200 metriä taloa vaihtaen.)

Nyt ois sitten ehkä omalla tasollaan elämäni pelottavin muutto edessä; muutan opiskelemaan Skotlantiin. Ja siellä sitten pitäisi asua neljä vuotta opiskellen. HUAAH! Mua suorastaan hieman pelottaa.

Noh, nyt on muutto sitten vanhempieni luokse kesäksi, sillä vuokraa ei siltä ajalta ole järkevää maksaa. Plus, eipä tule kauheata viikon intensiivistä muuttoa kun pitää muuttaa JKL - HKL (koska mulla on niin paljon kamaa jotka eivät tule mukaan Skotlantiin) ja sitten sieltä Skotlantiin.

Poissa Ana

  • Vuotislainen
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #60 : Elokuu 17, 2015, 21:03:00 »
Tenshinohana, onnea muuttoon! Ulkomaille muuttaminen on varmasti kallista ja vaivalloista, on kyllä välillä kotimaan sisälläkin... Miksi muutat juuri Skotlantiin ja mitä siellä opiskelet? Varmasti upeaa! Itse haluaisin myös muuttaa kokonaan toiseen maahan. Löysin taas uuden kiellon vuokra-asuntojen sivulta: Tupakointi ja suitsukkeiden polttaminen kielletty. Mitähän seuraavaksi keksitään? Minulla on tietyt vaatimukset tulevalle asunnolle. Yhdessä asuntoilmoituksessa oli että pienemmät lemmikit neuvoteltavissa. Löysin netin kautta tosi hienon asunnon mutta tiedoissa lukee: Lemmikit sallittuja, poislukien kissat. WTF? Pientä syrjimistä!
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 17, 2016, 13:24:36 kirjoittanut Ana »
Don't blink. Blink and you're dead.

Poissa Kynttiläkäärme

  • Syksyn liekki
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: potioncharm26553
  • Tupa: Luihuinen
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #61 : Lokakuu 21, 2015, 13:55:07 »
Olen muuttanut tässä elämäni 24 vuoden aikana jo aika monta kertaa. Ensimmäinen tapahtui 6 vuotiaana kun koko perhe muutti rivitalosta omakotitaloon, onneksi olivat lähekkäin niin ei kaveripiiri mitenkään jäänyt. Heti muuton jälkeen tapahtui isän kuolema, joten siksi se pyörii päässä vähän negatiivisen aasiana, vaikkei nämä asioina mitenkään liittyneet toisiinsa. Onhan se kiva, että sai oman huoneen, mutta ajatus siitä että äiti vieläkin maksaa (yksin) sitä omakotitaloa pois, kun on tulonlähteitä vähemmän.
Heti 18 vuotiaana muutin pohjanmaalle kesätöidenperässä sellaiseen kesäkämppään. Sitä ei voinut muuksi sanoa, minulla ei ollut sielä kalusteita muuta kuin patja ja tuoli ja henkilökohtaiset tavarat. Ei huonekaluja, ei televisiota, ei pöytää jne. Tämän jälkeen opiskelin eri kansanopistoissa ja asuin niiden asuntoloissa. Oli aika ankeaa, vaikka ne oli valmiiksi sisustettu. Ei niihin mahtunut oikein mitään omaa, vaan välttämättömimmät henk.koht tavarat. Sellaisessa en enää suostuisi asumaan.
Kakskymppisenä hankin sitten oman vuokrakämpän Tampereen keskustasta, jossa asuin sellaiset 2 vuotta. Siellä viihdyin hyin, vaikka olikin pieni niin tein siitä oman näköiseni. Sinne mahtui sänky, divaani, tvtaso ja pöytä. Muuta ei tarvinnutkaan. Syy miksi siitä piti luopu oli kova vuokra, jota en enää takaisin opiskelemaan lähteneenä pystynyt maksamaan. Muutin sitten nykyisen avomieheni kanssa yhteen hänen opiskelijakämppäänsä. Tästä ollaan saatu luotua meidän näköisemme asunto.
Minusta muutot on aina aika raskaista, enkä haluaisi niitä montaa enää kokoea. Tässä ei saada olla enää kun puoltoistavuotta, joten sillon on taas asunnon etsintä edessä. Ollaan jo pohdittu että seuraava asunto ostettaisiin, eikä vain vuokrattaisi niin sitten siellä kanssa voitas asua pidempään. Se jää nähtäväksi.
Muutto aiheuttaa minusa aina kamalasti stressiä. Kuljetan mieluusti rakkaista huonekaluja mukanani, koska niillä saa sitten siitä uudesta talosta sellaisen oman kodin tuntuisen. Olisi täysin järjetöntä minusta ostaa kaikki uutena (tai käytettynä) jos oma vanha tavara on vielä kelpuullista. Tietysti riippuen mahtuuko ne asuntoon. Tänne ei esim. divaaniani mahdu, joten se odottaa varastossa sitä seuraavaa asuntoamme.

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #62 : Elokuu 25, 2016, 12:37:07 »
Elämä kuljettaa sinne sun tänne, ja olen tähän mennessä muuttanut kahdesti. Ei mikään hirmu määrä verrattuna joidenkin muiden muuttomääriin, mutta olenpahan saanut nauttia tietystä pysyvyydestä :)

Muuttoni ovat liittyneet, kuten monella muullakin nuorella, opiskeluun. Vaikka vuosia asuneena muussa kaupungissa kuin synnyinkaupungissani, ei identiteettini kuitenkaan muuttunut, vaan koin itseni yhä synnyinkotikaupunkilaiseksi. Myös lapsuudenkotini on se aito koti, ja opiskeluasuntoni mielsin vain kämpäksi, jossa tyyliin syön, nukun ja olen ilman mitään sen suurempaa kiintymystä itse paikkaan.

Miten muuttoon voi edes valmistautua?

Vaikka tiesin molempien muuttojen tulosta, oli muutot yhtä showta. Piti muistaa, mihin kaikkialle piti ilmoittaa muutosta. Piti ottaa huomioon sähkösopimuksen yms asioiden hoito. Ja mikä pahinta, piti tehdä itse muutto! Vaikka olen yleensä pitkähermoinen ihminen, oli painavien tavaroiden kanto, kokoaminen ja asettelu sekä hajoavien astioiden varovainen käsittely papereihin yksitellen ja kaikki siltä väliltä hikeä ja hermoja vaativaa hommaa. Eli vaikka valmistautuminen oli ihan jees, niin itse muutto oli jotain "ei ole todellista nytten" -meininkiä.

Moni koulu on näin syksyn tullen alkanut tai alkamaisillaan - onko jollakulla uunituoreita ajatuksia ja kokemuksia muutosta?
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Rappio

  • Pulp f-f-fiction??
  • Vuotislainen
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #63 : Toukokuu 03, 2017, 14:07:47 »
Yhdessä asuntoilmoituksessa oli että pienemmät lemmikit neuvoteltavissa. Löysin netin kautta tosi hienon asunnon mutta tiedoissa lukee: Lemmikit sallittuja, poislukien kissat. WTF? Pientä syrjimistä!

Hieman vanha tuo viestisi, mutta voin silti todeta, että lemmikkien erottelu ei käytännössä toimi vuokrauslain mukaisesti. Joko lemmikit on sallittu tai ei, that's it. Jos vuokranantaja toteaa suusanallisesti, että joo ei sitten kissoja ja nyökyttelet siihen sopuisasti, todellisuudessa sillä ei ole merkitystä, jos lemmikkejä asunnossa ei ole kielletty vuokraussopimuksessa täysin.


Moni koulu on näin syksyn tullen alkanut tai alkamaisillaan - onko jollakulla uunituoreita ajatuksia ja kokemuksia muutosta?

Sikäli tuoreita, että viimeksi olen muuttanut juurikin viime syksynä viimeksi. Mitään isompia muistettavia ei ollut onneksi, isännöitsijälle ilmoitusta, sähkösopimus ja vesi kuuluivat taloyhtiölle. Ja toki kotivakuutuksen katkaisu. Sen verran olen huomannut muuttaessani (aikuisiällä noin 7-8 kertaa 3 vuoden sisällä), että mitä vähemmän tavaraa, sen vähemmän päänsärkyä! Nykyisellään en omista edes sänkyä ja voin vaan kuvitella, miten kamalaa olisi seuraavassa muutossa siirtää jotain 120 cm leveää runkopatjasänkyä. Etenkin kun ounastelen, että pahimmillaan muutan jonnekin hissittömän kerrostalon 4. kerrokseen.

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #64 : Heinäkuu 22, 2017, 09:21:43 »
Nykyisellään en omista edes sänkyä ja voin vaan kuvitella, miten kamalaa olisi seuraavassa muutossa siirtää jotain 120 cm leveää runkopatjasänkyä. Etenkin kun ounastelen, että pahimmillaan muutan jonnekin hissittömän kerrostalon 4. kerrokseen.

Nukutko jollain sohvalla tms., vaiko miten? :) Mutta joo, suurten (ja varsinkin painavien) tavaroiden kantaminen on kettumaista. Ensin pitää roudata muuttoautoon ja sitten uuteen asuntoon - voi sitä hien ja tuskanhien määrää, varsinkin jos pitää roudata monet rappuset! Itse olen kuitenkin sen verran mukavuudenhaluinen, että haluan omistaa ainakin oman pesukoneen: jotenkin yleisissä pesutiloissa ja -koneissa peseminen tuntuu jotenkin... oudolta ja ahdistavalta, en oikein osaa kuvata.

Sen verran olen huomannut muuttaessani (aikuisiällä noin 7-8 kertaa 3 vuoden sisällä), että mitä vähemmän tavaraa, sen vähemmän päänsärkyä!

Itselläni lähitulevaisuudessa muutto edessä. Vaikka uusi asunto on suurempi kuin aikaisemmat asuntoni, olen silti halunnut päästä osasta tavaroitani eroon. Muuttaessa sitä tosiaan aina huomaa, kuinka paljon turhaakin tavaraa sitä omistaa!
« Viimeksi muokattu: Heinäkuu 22, 2017, 09:35:36 kirjoittanut samettiina »
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.

Poissa Min Young

  • Hummingbird
  • Vuotislainen
  • Sukupuoli: Noita
  • Tupa: Korpinkynsi
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #65 : Heinäkuu 25, 2017, 08:23:55 »
Mulla on myös runsaasti kokemusta muutosta. Olen muuttanut noint 21 kertaa tähän mennessä, ja olen itse 21-vuotias. Keskimäärin siis joka vuosi. Komppaan siis erittäin paljon tuota, että mitä vähemmän tavaraa, sen vähemmän päänsärkyä.

Heitän pois kaikki tavarat, joilla en tee mitään, tai joihin ei ole mitään tunnesidettä. Kaikki välttämätön, toimiva ja eheä, sekä tunnesiteellä varustetut tavarat saavat jäädä. Kun tekee muuttoa, niin on kiva, kun ei tarvitse pakata tavaroita, jotka vain tulevat mukana, mutta joita ei ole tarvinnut kolmeen vuoteen. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että jos törmää tavaraan, jota ei ole tullut käytettyä useampaan kuukauteen (tai vuoteen!), niin tavara on suurella todennäköisyydellä turha.

Mitä mieltä te olette tuosta uudesta asumistuesta?

Mun mielestä on vähän hölmöä, että vaikka se parantaa varmasti monien tuloja, niin ne, jotka asuvat esimerkiksi kämppiksen tai avopuolison kanssa, joutuvat taloudellisesti riippuvaisiksi kanssaeläjästä, mikä on mielestäni nöyryttävää, ja rikkoo oman identiteetin. Voihan toki lainaa ottaa, jos siltä tuntuu, mutta olen itsekin esimerkiksi jo nostanut kaksi lainaa opintojeni aikana, ja yritän kovasti välttää kolmannen ottamista, etten valmistu suurissa veloissa.
"Igor, fetch me the brain!"

Poissa Ria

  • Haaveilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pottermore: YewCharm170
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #66 : Heinäkuu 27, 2017, 14:19:03 »
Komppaan siis erittäin paljon tuota, että mitä vähemmän tavaraa, sen vähemmän päänsärkyä.

Oon myös ihan samaa mieltä! Itse yritän aina ennen jokaista muuttoa laittaa tavaraa pois, antaa eteenpäin tai myydä. Silti tuntuu että sitä on aivan liikaa. Nyt on mahdollisesti muutto tiedossa syksyllä ja aion kyllä todella rankalla kädellä siivota tavaroitani pois, jotta en turhaan muuta tavaroita, joita en ollenkaan käytä. Viimeksi muutin ystäväni kanssa yhteisestä asunnosta uuteen yhteiseen asuntoon. Meitä oli kaksi ihmistä, ja silti saatiin rekallinen tavaraa muuttaa. Onneksi isän kautta sai halvalla rekan muuttoavuksi niin sai kaiken viedä yhdellä kertaa paikasta toiseen, eikä tarvinnut yhdellä autolla mennä edes takaisin useita kertoja.
Nyt tulevassa muutossa luultavasti mennään muutaman henkilöauton ja pakettiauton sekä peräkärryjen yhdistelmällä.

Mitä mieltä te olette tuosta uudesta asumistuesta?

Mun mielestä on vähän hölmöä, että vaikka se parantaa varmasti monien tuloja, niin ne, jotka asuvat esimerkiksi kämppiksen tai avopuolison kanssa, joutuvat taloudellisesti riippuvaisiksi kanssaeläjästä, mikä on mielestäni nöyryttävää, ja rikkoo oman identiteetin. Voihan toki lainaa ottaa, jos siltä tuntuu, mutta olen itsekin esimerkiksi jo nostanut kaksi lainaa opintojeni aikana, ja yritän kovasti välttää kolmannen ottamista, etten valmistu suurissa veloissa.

Tätä oon myös paljon pohtinut! Itse opiskelen tällä hetkellä ja asun pikkusiskoni kanssa saman katon alla. Vielä en ole asumistukea hakenut, kun en vielä ensi kuussa tukia tarvitse. Olen kuitenkin useampaan otteeseen lukenut, että Kela on myös sisarukset katsonut avopuolisoiksi. Jotenkin olisin kuvitellut, että Kela näkisi suoraan jostain esim. juurikin sukulaissuhteen. Toivottavasti ei tarvitsisi tästä asiasta alkaa kuitenkaan vääntämään Kelan kanssa.
Toisaalta olen kuitenkin myös sitä mieltä, että tuo on ihan hyvä juttu, vaikka ei saakkaan sitä samalla hakemuksella opintotuen kanssa. Ja helpottaa myös opiskelijoita kesän aikaan, jos on tarvetta asumistuelle, niin sitä ei tarvitse uudelleen hakea tai odotella esimerkiksi toimeentulotukipäätöstä vaan on jo ennestään asumistukipäätös voimassa. Toivottavasti tämä helpottaisi edes osaltaan kesällä tulevista toimeentulotukihakemusryppäistä.

Poissa samettiina

  • huoleton huuliharppuilija
  • Aurori
  • *
  • Sukupuoli: Noita
  • Pienestä kipinästä voi syntyä roihuava liekki
  • Tupa: Puuskupuh
Vs: Asuminen ja muuttaminen
« Vastaus #67 : Heinäkuu 28, 2017, 23:01:26 »
Tuosta uudesta asumistuesta pari juttua.

1) Monessa paikassa on näytetty toitotettavan, että esimerkiksi kämppikset muistaisivat tehdä erilliset vuokrasopimukset, kun tosiaan toisten tulot vaikuttavat tukeen. Kuten Min Young tuolla pohti, olisi tosiaan kurjaa jos tuen määrä romahtaisi älyttömästi toisen henkilön takia. Luin tässä tosin jostain myös sitä, että tällä haluttaisiin tasa-arvoistaa (eli jos opiskelijan puolisolla isot tulot -> ei niin paljoa rahaa; jos opiskelijan puolisolla ei niin isot tulot -> enemmän rahaa).

2) Tuo "sisarusten naittaminen" on kyllä ollut "hupaisaa"... Parhaassa tapauksessahan näkee esimerkiksi jo henkilötunnuksen alkuosasta, jos kyseessä on vaikkapa kaksoset. En sitten tosiaan tiedä, onko olemassa mitään virallista rekisteriä, joka näyttäisi sukulaisuussuhteet, mutta aina tosiaan saman sukunimen omaavat, yhdessä asuvat mies ja nainen eivät ole lähelläkään puolisoita.

3) Vaikka en opiskelija enää olekaan, niin näen tässä ne hyvät puolet, varsinkin ne jotka olisivat aikanaan omalle kohdalle osuneet: olisin saanut enemmän rahaa. Myös tuo kesällä tuen saaminen olisi kyllä kelvannut minulle jo vuosia sitten.

Toisaalta olen kuitenkin myös sitä mieltä, että tuo on ihan hyvä juttu, vaikka ei saakkaan sitä samalla hakemuksella opintotuen kanssa.

Yhden hakemuksen tekeminen voi olla pieni murheenkryyni yksilön elämässä, mutta mihin tilanteeseen se asettaakaan yhteiskunnan! Ties miten Kelan pömpelit tukkeutuu, rekisteröityykö tiedot oikein, kuuleeko hakemuspaperit... Näin vähän kärjistäen viimeaikaisten tapahtumien valossa :D Joka tapauksessa, toivottavasti menisi nämä tukiasiat hyvin ja sujuvasti :)
Olen syytön kaikkeen siihen, mistä kehtaatkin minua epäillä.